Kun isäni oli vielä sairaalassa, aloin pohtia, jos saisin muistolaatan perhehautakiveen Paraisille. Mutta enpä ollut tietoinen että hautakivestä oli mummon veljen perhe luopunut ja kaikki viimeisimmät vierailut olivat vain extra aikaa. Vierailin Paraisilla juuri ennen isäni kuolemaa. Silloin kivi oli jo poistettu.
(viimeinen käynti hautadalla maaliskuu 2025)
Muistelin samalla aikaa kun äitini kuoli. Tätini alkoi selvittää heidän vanhempiensa hautoja, mutta nekin oli poissa. Kun jossain vaiheessa murehdin että minulla ei ole lähisuvun hautoja jäljellä (vanhempieni tuhkat siroteltu meren) serkkuni kertoi että on iso isovanhempien (äidin puolelta) hauta Kalajoella. Aika pitkä matka. Ehkä minä joku päivä vielä sinnekin pääsen käymään. Kalajoella muistan käyneeni kerran kun olin teini, juurikin tätini kanssa. En muista kävimmekö haudalla.
(kuva: Muualle haudattujen muistopaikka, Kerava)
Onneksi Keravalla on muualle haudattujen muistomerkki kirkon vieressä. Siellä olen muutaman kerran käynyt. Olen myös muutaman kerran Suomenlinnan kalliolla käynyt muistelemassa. Viime viikolla pääsin n. 4km päähän Abrahaminluodosta, jonne kummatkin vanhempani tuhkat on siroteltu. Otin pienen hetken muistellen vanhempiani.
(kuva: Isäni tuhkan sirottelu kesäkuu 2025, Abrahaminluoto)
Olen lukenut että on olemassa Hautakummeja, jotka hoitavat ihmisien hautoja, jotka eivät enää kykene (sairaus yms) hoitamaan hautaa tai asuvat kaukana haudasta. Tämä on mielestä arvokasta toimintaa ja sillä yllä pidetään hautojen kunnosta. Itse jos käyn sukulaisten haudoilla, siistin rikkaruohot yms. ilmoitan myös perheelle että olen käynyt haudalla.
(Kuva: Käynti Hietaniemen hautausmaalla 2026)
Aiemman ikäpolvethan olivat ahkeria haudalla kävijöitä. Minullakin vahvat muistot mummon kanssa haudalla käynneistä. Siksi vielä vuosienkin jälkeen löysin hautapaikan Paraisilla.
Nykypolvi ei niinkään ole opetettu haudoilla käymään. Oma tätini suuttui äidilleni, kun sai tietää että emme olleet käyneet heidän vanhempien haudoilla. Mehän sentään asutiin samassa kaupungissa. Muistan että kävin juuri tätini kanssa Malmin hautausmaalla isoisäni haudalla nuorena. Muistan vain että hautapaikka oli lähellä kivimuuria.
Miten sinä ylläpidät muistomerkeillä käyntiä? Hoidatko itse vai oletko tilannut hautausmaalta hoidon? Käytkö vaan pakolliset päivät eli pyhänmiestenpäivä, joulu ja mahdollinen syntymäpäivä? Vai vain silloin kun ole kaupungissa?




En kyllä harrasta haudoilla käyntejä. Se vain ei ole ollut meillä tapana, eihän meidän perheellä ollut mitään hautaa, jolla käydä. Siis oman sukulaisen hautaa. Kun Marfa kuoli, olisi tietysti ollut hänen hautansa, mutta en edes tiennyt, että se oli Maunulassa! Tämä yllätys selvisi vasta ihan viime vuosina. Yhden kerran olen käynyt.
VastaaPoista